Viikko toisensa jälkeen..

Taas sitä istutaan laungemme lattialla ja pohditaan mitä te siellä kotosuomessa haluaisitte tietää..? Olette kuinka paljon tietoisia tai halukkaita kuulemaan päivittäisistä askareistamme vai haluatteko tietää suurempia kokonaisuuksia. Jaa, no sitten kerronkin teille hieman seuraavaa.. Näppäränä nuorena miehenä kaivon kameramme laukusta ja räpsäisin muutaman kuvan.. muutaman siksi että hiukset olivat ensimmäisissä niin huonosti että huh!! Mutta tältä siis näytämme Australian auringon alla kuvanottohetkellä. Mikään ei siis ole kuluvien kuukausien aikana suuremmmin muuttunut, hiukset tuolla oranssipaitaisella on ehkä kuulemani mukaan hieman päässeet kasvamaan mutta sehän on täysin normaalia maitoa juovalle nuorukaisella.

Tosiaankin viikko toisensa jälkeen täällä edetään hurjalla vauhdilla. Muutama kuukausi täällä on nyt oltu opettelemassa uuden kodin tavoille. Ja Soluelämän salat ja niksit käyvät jo käden käänteessä. Ja tämä suuri perhe johon kuuluu n. 300 veljeä tai siskoa alkaa jo tuntua siltä, että ikävähän näitä ihmisiä sitten joskus tulevaisuudessa tulee. Kaikki ihmiset alkavat jo olla nimeltä tuttuja ja suurimman osan kanssa on käynyt läpi elämän syviä kysymyksiä tai kiivaita painituokioita. Joista jälkimmäiset muistaa kyllä kauemmin jos kyseinen ystävä hyvä on hieman allekirjoittanutta kookkaampi.. (voiko olla? :D) Kiitollinen vain joutuu olemaan, sillä kyllä tämä kultuurien kirjo saa pienen sipuran hurjan tuntemaan itsensä joskus hyvin pieneksi tässä maailmassa. Niin, että Kiitos!!

Ja jos joku väittää, että aasin sillat ovat aasiakin kapeammat niin pyh!!? Olimme lauantaina keräämässä rahaa vanhan liiton autopesun voimin. Keräsimme kimpsumme ja kampsumme lauantai aamuna kello yhdeksän aikaan ja suuntasimme huoltoasemalle muutaman kymmenen kilometrin päähän. Ennen kuin olimme saaneet edes kyltin kantajien tienvarteen, ensimmäinen autoilija oli jo jonossa. Siitä se sitten lähti. Pesimme autoja pilkkahintaan siihen nähden kuinka hyvännäköinen joukko meitä siellä tein varressa oikein seisoskeli. Lähtöhinta oli 5AUD (n.3 euroa) tai jos ihmiset halusivat lahjoittaa enemmän, emme tietenkään panneet vastaan. Johtuneeko siitä, että australiassa ihmiset antavat tippiä vai mistä mutta harva ihminen tyytyi 5 dollarin hintaan. Itse veikkaan että ihmiset olivat vain hyvinkin tyytyväisiä ja mielissään nähdessän hyvää vesisotaa keskellä kaupunkia. Tarjosimme hyvää viihdettä siis koko rahan edestä. Työskentely tuotti neljässä tunnissa ihan kiitettävästi, kolmelta eri huoltoasemalta tuli yhteensä n. 1000 Dollaria. Jos kerta vesisodasta maksetaan niin allekirjoittanut on ainakin mukana aina kun tilaisuus vain tulee.


Tämmöistä täällä tällä hetkellä. Koulussamme alkaa opiskejujakson osalta viikko, joka on jo neljänneksi viimeinen. Neljä viikkoa siis vielä jäljellä ennen kuin Kiina kutsuu. Ajattelin vielä muistaa teitä niinkin ihanalla asialla kuin kuvalla jos toisellakin.. Ja viimeiseksi laitan vielä ennen ja jälkeen kuvista sen jälkimmäisen. Palaamisiin!!