Kuukausi meni!!
Tosiaan reilu kuukausi on nyt oltu reissun päällä.. vielä viisi edessä, kenties vaikka enemmänkin ;D Aika lentää siivillä niin että toivoisi joskus että suurlähettiläät olisivat vieressä laulamassa kellojen seisauttajasta. Viikko toisensa jälkeen huomaamme että olemme lauantaissa ja tekemässä kotitehtäviämme ja kertaamassa viikolla läpikäytyjä asioita.. sitten saamme ne jo takaisin jotta voimme taas alkaa suunnittelemaan uutta luovaa vihkon sivua!
Tähän mennessä ei ole vielä koti-ikävä päätä vaivannut. Uskon kyllä että johtunee pitkälti siitä että meillä on toisemme muistuttamassa mistä oikein tulemme.. Ainoa asia mitä teidän läheisten ja ystävien poissaolon lisäksi suomesta kaipaa on kunnon ruisleipä.. tai mikä tahansa leipä mikä täyttäisi vatsaa. Täälläkun syömme pelkkää pullaa päivä toisensa jälkeen. Vaalean leivän päälle allekirjoittanut yleensä koittaa haalia hunajaa, joka on siitä terveellisemmästä päästä. Mutta toisinaan joutuu "tyytymään" myös Brown sugariin (vaalean sokerin ja fariinisokerin välistä). Tyytymään siksi tuolla tavalla kun se näistä vaihtoehdoista vaan yksinkertaisesti maistuu niin hyvälle :D Fariinisokerin ja hunajan lisäksi käytämme myös hilloja ihan vain värin vuoksi piristämään aina niin aikaisia herätyksiä (klo5.45)
Kengurujakaan ei ole vielä päässyt jahtaamaan.. ja niinkuin radiossa suomessa puhuttiin että se meinaa olla ongelma täällä.. ongelmana on varmaan se että vihaiset turistit käyvät kapinoihin kun eivät pääse fujifujejaan käyttämään ;) no laitan yhden kuvan kuitenkin..
Outreach maasta meillä ei ole vieläkään minkäänlaista havaintoa.. Täällä oleva henkilökunta ja Staffi sen jo kuitenkin tietää mutta heille annetaan ensin aikaa rukoilla ja katsoa kuka heistä lähtee johtamaan mitäkin ryhmää. Vasta sen jälkeen vaihtoehdot julkaistaan myös meille..
Niin ja on se suomalainen fazerin sininen sitten vaan niin paljon parempaa kuin paikallinen suklaa.. Että ystävät hyvät vetäkää sitä vielä kun olette nuoria ja notkeita, sillä aika on rajallinen :D ÄitiKaisa lähetti tänne levyllisen.. Ja tuhosimme sen kyllä mielestäni kohtuu kelpo aikaan.. periaatteella: se tuli se meni :D
Se siitä näin octoberin viimeisinä tunteina...
Ozi Rules Footie!!
Kaikille hätäsimmille tiedoksi että olen vielä yhtenä kappaleena!! mikä on sinänsä ihme jos otta aikaisempien kontaktilajien lopputulokset huomioon :D tosin lumilautailukaan ei ole kontaktilaji sinänsä mutta on se siltä joskus tuntunut!! Otin viime viikonloppuna vähän tuntumaa aussifutikseen joka on täällä suositumpaa kuin jääkiekko suomessa.. porukka on ihan sekaisin koko lajista varsinkin kun West Coast eagles (paikallinen joukkue) voitti liigan muutama viikko sitten. Se tapahtuma oli mieleenpainuva, sillä hetken jo luulin että superbowl on australiasta eikä jenkeistä tullut juttu!! iso tapahtuma kesti pitkälle seuraavaan viikkoon!!
Mutta otin siis vähän kontaktia kontaktilajiin joka hipoo hieman tuntemaamme rugbyä mutta ei ole sielä päinkään.. kaverit on isompia, sääntöjä vähemmän ja loukkaantumisia ja kuolemantapauksia kuulemani mukaan hieman enemmän :D eli laji juuri minulle!! Täällä on yksi kaveri keskuudessamme joka pelaa jossain joukkueessa. Pääsin muutaman muun kaverin kanssa heidän kanssa pelaamaan ja maistamaan palan siitä lajista.. Hauskaa oli ja iän myötä tullut itsesuojeluvaisto pelasti suuremmilta vammoilta.. sillä ymmärsin onneksi luopua pallosta tarpeeksi ajoissa ennen kuin useampi mörökölli läjähti niskaan!! Palloahan ei lajissa saa kuljettaa ellei sitä pompauta maassa joka 15 metri
.. mutta koita nyt pomputtaa semmoista soikeaa munaa, ja kun pompautat ja lähdet pallon perään joka ei tottelekkaan aivan samalla tavalla kun on pallon tottunut tottelevan niin muutama jässikkä pääs vähän yllättämään :D (kuvassa vasemmalla, muna vähän karkasi käsistä!) Ehkä tämä tällä erää.. Niin ja Eve sanoo MOI!! Ehkä muuten ensikerralla sitten KRIKETTIÄ :D
G`day Friends
Ai mitäs tanne.. no kiitos kysymästä oikein loistavaa, tajusin juuri että kun käytän omaa laptoppia enkä firman koneita niin tähänhän saa ääänkin näkyviin :D että äääää sinne!! kun eihan täällä tuota kirjainta tunneta. Täällä päivät alkavat rutinoitua ja helpottua kun kieltäkin jo jotenkin ymmärtää :D Se on kyllä asiaa helpottanut kun olemme molemmat sen verran suulasta sakkia ettei paljon virheet päätä pakota. Ja jos ei muuten päästä yhteisymmärrykseen väen kanssa niin sitten vähän korotetaan ääntä jo menee perille... Eve vietti eilen tyttöjen iltaa kahvilassa ja minä rullailin laudalla yhden kaverin kanssa pitkin Perthin pitkiä alamäkiä.. Ja nyt meni polla äskeisestä niin sekaisin etten pysty enää kirjoittamaan mitään kuulumisia vaan on vain pakko kertoa mitä mulle n. 5 minuuttia sitten tapahtui... Kirjoittelen tähän blogiin meidän ruokailuhuoneessa, tässä on muutama muukin pitämässä yhteyttä koteihinsa. Mutta eräs Silas niminen kaveri käveli äsken ohitseni ja pysähty juttelemaan hetkeksi. Juttelimme koripallosta kunnes hän kaivoi lomakon taskustaan ja antoi mulle 50 dollaria. Ihamettelin ja kysyin mistä hyvästä ja koitin antaa rahaa takaisin mutta ei. Hän sanoi rukoilleensa ja Jumala käski hänen antaa 50 meille jotta voimme tehdä jotain ihan kahdestaan.. hän sanoi että se on rahaa joka pitää käyttää suhteeseen ja sen ylläpitämiseen. Olemme Even kanssa sitä rukoilleet että olishan se kiva käydä vaikka syömässä ihan kahdestaan, kun harvoin täällä sitä aikaa kahdestaan vietetää. Eikä meillä todellakaan ole ollut rahaa moiseen. Ja hassua tässä on se että en ole jutellut Silaksen kanssa kun ehkä pari kertaa eikä Eve sitäkään vähää. Ja kaveri ei voi tietää että meillä ei ole rahaa moiseen.. Että kyllä täällä maassa ainakin ihmeellisiä asioita tapahtuu :D ei paljon voi valittaa!! Ja sitten vielä pari kuvaa kaupungista ja rannasta... Ja taas meni kuva eli kohta menee äänikin!!!
