Elämämme uusi kappale

Taas on useampi viikko kulunut viimeisestä bloggeilusta, ja elämänkoulumme, joka matkaa tällä hetkellä sivulla 22 on aloittanut jälleen uuden kappaleen. Istun sipuran lapsuudenkodin olohuoneessa ja pääni jyskyttää vieläkin punaisena aamuisesta squashkopissa säntäilystä. Aloitin jälleen fyysisenkin kunnon harjoittamisen, henkisen aherruksen ohella. Australiassa nimittäin sydän pysyi ja löysi kyllä opiskelun myötä vahvistusta ja uusia suuntia, mutta keskivartalossa ei ole kiinan ripuleiden ja 7 kilon laihtumisen jälkeen tapahtunut mitään suuntaan eikä toiseen. Sykemittarin lukemat näyttivät reilun tunnin kopissa säntäilyn jälkeen keskisykkeeksi 184. Jos siis tiedät peruskuntolenkkien suositus sykerajoista jotakin niin menin aika sopivissa vauhdeissa.. :D (ehkä noin 40 sydämenlyöntiä liikaa minuutissa) eli ei juuri mitään!

Tulimme siis Eveliinan kanssa takaisin suomeen lauantaina 7.4. reilun kuuden kuukauden poissaolon jälkeen. Koulumme australiassa vastasi odotuksiimme/kysymyksiimme paremmin kuin ikinä osasimme odottaa. Lähdimme down underiin hakemaan vahvistusta henkilökohtaiseen suhteeseemme taivaallisen isämme kanssa. Vahvistusta saimmekin päivittäin niin, että kysymykset putoilivat viikko toisensa jälkeen pienestä mielestämme. Pienimmätkin kysymykset Jumalan olemassa olosta tai siihen liityvistä kysymyksitä, onko hän elossa vielä tänäkin päivänä? katosivat kuuden kuukauden aikana useaan kertaan. Katosivat siksi, että saimme itse olla vieressä todistamassa kuinka Isämme pitää meistä huolta ja haluaa meidän elävän tämän elämämme Hänen kanssaan. Saimme todistaa kuinka Jumala puhuu meille henkilökohtaisesti, sairaat parantuvat Pyhän Hengen voimasta, Jumala huolehtii raha-asioistamme paremmin kuin me itse, tuhannet ihmiset murtuvat kun kuulevat Isästämme. Eikä edelleenkään ole kyse meistä tai meidän voimastamme, vaan Isästämme, joka meitä rakastaa.

Olemme olleet siis suomessa nyt kaksi viikkoa. Ensimmäiset kolme päivää lensivät kuin aika australiassa, tapaillen molempien perheitä, sukulaisia, hoidellen pankkiasioita ja purkaen laukkujamme, jotta pystyimme ne jälleen täyttämään uusilla erilaisilla vaatteilla. Saimme pehmeän laskun paluuseemme heti ensimmäisellä viikolla, jonka vietimme rukan rinteillä Tapanisen Hannun, Emilian ja Veijo-enon kanssa. Siitä voisikin vaikka jonkun kuvankin laittaa.. Palasimme lapista kuluvan viikon tiistaina, jotta Eveliinakin kerkisi hieman hengähtää ennen keskiviikon työpäivää. Eve tosiaan aloitti samaisena keskiviikkona työt tutussa pro-shopissa messilän golfilla, jossa hän palvelee aina niin iloisia golffareita tulevan kesän. Itse olin torstaina ja perjantaina valaisemassa kolmannen luokan oppilaita uutisten, perhosten ja salibandyn pariin hämeenkoskella. Omat kesätyöni aloitan luultavimmin hiekkaesteessä samaisella golfilla huomen aamulla.

Kuluneet päivät olemme yöpyneet Veltsun, Kaisan ja Juuson välissä sipurantien megacidissä, jonne paikan kasvun huomioiden kaavaillaan jo pientä oikorataa, liikennevaloja tai uutta puista vuoristorataa. Toukokuun alusta kuitenkin muutamme omaan kesäasuntoon paavolaan. Lukuisten soittojen ja netissä pyörimisen jälkeen löysimme juuri sellaisen asunnon jota olemme täksi kesäksi kaavailleet. Paavolasta aivan kirjaston takaa saimme kivan edullisen kalustetun kaksion, jonne käyn maanantaina kirjoittamassa hieman nimmareita sopimuspapereihin.. sopimuspaperit kuin sopimuspaperit ;)

Olemme hieman pohtineet, josko vaihtaisimme tämän blogin kielen englannin kieleksi, jotta kaikki uudet lontoonpuhujatkin ympäri maailmaa voisivat lukea ja katsella kuvia reaaliajassa elämämme tapahtumista.. mutta katsotaan nyt aivan rauhassa miten tuon ajatuksen kanssa käy!!

Sitä odotellessa laitan taas muutaman kuvan, koska nehän ne kuitenkin kertovat enemmän kuin nämä 873 sanaa.. niin ja voidaanhan me nyt sitten soitella ja vallan nähdänkin teitä jokaista!!