niin ja OIKEIN IHANAA JA RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE JA NÄHDÄÄN TAAS ENSI VUONNA!!

Aatonaattona 2006

Joulu on ja sitten mennään. Tässä vielä viimehetken kuulumisia ennen Kiinan maalle astumista.

On tämä elämä vaan niin ihan levottoman hauskaa ja mielenkiintoista :D Olimme tänään Even kanssa viettämässä aatonaattoa Cottesloen rannalla. Lähdimme rannalle puoli seitsemän aikaan kotoamme sortseissa ja t-paidoissa, koska lämpöasteita oli yli kolmenkymmenen. Matkalla noukimme eväitä paikallisesta kahvilasta. Istuimme juna-asemalla ja katselimme ihmisiä jotka kulkivat jouluostostensa kanssa pitkin poikin aseman liukuportaita. Kävelimme pysäkiltämme rannalle noin viisi minuuttia, matkalla näimme kun mies istui ruohonleikkurinsa vieressä ilman paitaa, omakotitalojen pihoilla sadettimet tekivät töitään hikihatussa ja isä leikki lapsensa kanssa pihan nurmikolla. Ranta oli täynnä ihmisiä ja kukin nautti pilvettömästä auringonlaskusta omien tottumustensa mukaisesti.


Istuimme rannalla ja söimme eväitä, ihastelimme maailman kauneutta ja kuuntelimme laineiden kohinaa. Samalla havahduimme seikkaan, joka antoi taas uusia ihmettelyn aiheita. Olemme nimittäin tänään rakentaneet yhteistä elämäämme tasan kolme vuotta. Lyhyt pitkä aika. Ihana. Tapahtumarikas. Antoisa kolme vuotta. Paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa. Kolme vuotta yhteistä elämää, kaksi vuotta kihloissa, kohta vuosi naimisissa, armeija, thaimaa, ylioppilasjuhlat, töitä, golfia, ensimmäinen koti, toinen koti, veljenpoika, golfia ja paljon muuta. Naurua, itkua, juhlia, henkeviä keskusteluja, aikuistumista, vanhoja kavereita, uusia kavereita. Ja sitten istumme western australiassa, juna-aseman vieressä aatonaattona matkalla Kiinaan ja naureskelemme ajatukselle missähän mahdamme olla kolmen vuoden päästä..? :D en tiedä..

Jonnekin olemme menossa tosin emme vielä tiedä minne, mutta kotiin luultavasti. Missä tämä koti sitten ikinä sijaitseekin sitä emme tiedä.

Tämä perhe täällä on tullut lyhyessä ajassa äärettömän rakkaaksi. Vietimme eilen perheemme kanssa paljon aikaa. Muutama oppilaamme oli ottanut tehtäväkseen järjestää luokalle aamupalan ennen oppituntien alkua. Saavuimme aamupalalle puoli yhdeksän. Luokkamme oli koristeltu ja katettu viimeisen pisaraan. Kynttilät valaisivat pöytiämme, kun samalla katselimme videotykillä yhteisiä kokemuksia viimeiseltä kolmelta kuukaudelta. Tämän jälkeen olisin itse henkilökohtaisesti nostanut jalat sängynlaidan sisäpuolelle ja vaipunut siihen niin ihanaan koomaan jota uneksikin kutsutaan. Mutta oli oppituntien aika..

Onneksi perheemme yhteiset ruokailuhetket eivät jääneet siltä päivältä aamupalan varaan. Otin nimittäin viikko sitten näin naimisissa olevana miehenä ohjat omiin käsiin ja kokosin luokkamme miehet yhdeksi nyrkiksi. Suunnittelimme ja järjestimme samaiselle illalle myös illallisen. Kauniimpi sukupuoli oli iltaan asti autuaan tietämätön miehien ovelasta juonesta. Katoimme samaiseen tapaan pöydät ja valmistimme kakut. Söimme illallista yhdessä, nautimme vielä viimeisen kerran kaikkien läsnäolosta ja illan päätteeksi makasimme läjässä lattialla ja katselimme jouluista Elf elokuvaa. Ihana perhe. Iso ja läheinen.

Joskin ei kuitenkaan ikinä se aito ja alkuperäinen..

Olikesämopomopo, tuli talvimopomopo.. ?

Ajattelin nyt sitten vähän kirjoittaa tarkemmin tuosta tulevasta Kiinan reissusta. Reissumme lähtee siis liikkeelle täältä Pertistä 25 joulukuuta 10.30. Sikäli vähän harmittaa, että lentomme on niin aikaisin aamulla kun täällähän ihmiset juhlivat joulua juurikin tuona päivänä, eikä 24 päivä niinkuin me oikeat joulun juhlijat :D Täällä olisi joulun ohjelmaan kuulunut hauskanpitoa rannalla. Jossa paikalliseen tyyliin taas pelattaisiin rugbyä ja syötäisiin pizzaa ym. (oikeita "joulun" herkkuja..) Matkaamme kaikesta huolimatta tuona päivänä HongKongiin, jossa vietämme yhden yön ennen kuin aloitamme letkeät junamatkat. Tarkoituksena oli alunperin käyttää Kiinassakin lentokonetta kulkuvälineenä mutta taloudellisista syistä valitsimme halvemman vaihtoehdon. Toisaalta junalla matkaaminen varmasti avartaa ja antaa huomattavasti kokonaisvaltaisemman kuvan kyseisetä maasta. Joten innolla ja kauhulla niitä odotellaan. Hongkongista siis suuntaamme kohti kiinan napaa Chongchingia (ei käsitystäkään taas miten se kirjoitetaan..) jossa vietämme suurimman osan ajastamme n. 3 viikkoa. Tämän pätkän arvioitu matkustus aika on n.48 tuntia. Eli vähän niinkuin parit pikku päikkärit :D

Tämän jälkeen vietämme yhden viikon Luzhoessa, joka on muutaman sadan kilometrin päässä Chonkkichonkista. Sitten tarvitaankin taas toppavaatteita oikein kunnolla. Jos ei ole lämmin Chonkkichonkissakaan (+5´c) niin Harbin räjäyttää pankin sitten viimeistään. Harbin sijaitsee muutaman sadan kilometrin päässä siperian rajasta. Ja mikäli internet pitää paikkansa niin tuohon aikaan paikan keskilämpötila lähentelee -25 celsiuksen väristystä. Välillä tulee mieleen nuorella miehellä vanhuus ja sen mukana tulevat kuulohäiriöt.. Kutsuiko Jumala meidät sittenkin Vanuatuun (pieni eksoottinen saariryhmä ozien itäpuolella) vai Kiinaan??

Harbinissa olemme siis seuraavat kaksi viikkoa. Tuohon aikaan siellä järjestetään yhdet maailman suurimmista jääfestivaaleista, joka on internetin kuvien perusteella aika muhkean kokoinen tapahtuma. Tuon kahden viikon jälkeen alkaakin sitten jo kotimatka kohti Perttiä. Matkaa Harbinista Hongkongiin on yli tuplasti sen mitä ensimmäisellä viikolla taivalsimme kohti napaa. Jos jonkinnäköistä mittakaavaa haluaa antaa, niin ajatelkaa ihmeessä reissua Sipuran kulmilta saappaan kärkeen, Palermoon :D Niin se voi olla, että kannettavan tietokoneen akku ei aivan riitä loppuun asti. Matkalla onneksi pysähdymme Pekingissä hieman jaloittelemassa. Siellä luultavasti koitamme hieman kävellä seinää pitkin. Se on kuulema Kiinan joissain osissa huomattavasti helpompaan kuin muualla maailmassa.. tiedä häntä?? (häntä??)

Lentomme takaisin kotiin tapahtuu Hongkongista helmikuun 17 päivän tienoilla. Mikäli ennusmerkit pitävät paikkansa, niin joulun jälkeen päivittelemme blogiamme seuraavan kerran.. sillä Kiinan maalla emme saa turvallisuussyistä tätä käyttää/päivittää. Siitä miksi tai miten sitten kuulette meistä ilmoitamme kyllä vielä ennen lähtöä.. Nyt Perth vaikenee hetkeksi.. Älkääkä te matkiko vaan kertokaa mitä teille kuuluu??

4th of December

Blogi... tämä ehkä maailman suurin ressin laukaisija taas muistutti itsestään niin kai se on pakko jotain taas keksiä! Joulukuu siis vierähti käyntiin täälläkin päin palloa. Ja pääsimme heti kuun alkuun juhlistamaan australian historian ensimmäistä talviaikaan siirtymistä. Vai onko tuo näillä kesäaikaan siirtymistä kun ilmat vain lämpenee.. ota näistä nyt tolkkua!??. Täällä siis otettiin tuo taktiikka käyttöön ensimmäisen kerran viime sunnuntai aamuna. Vou!! ja maa on taas ihan sekaisin.. Kelloja kun vähän siirtää niin joulukin tulee ihan yhdessä hujauksessa. Sillä heti tänään aamulla ihmiset kulkivat tonttuhatut päässä ja kuka mikäkin mielenkiintoinen "talvi" rompe niskassaan. Että kai sen joulukuun voi näinkin aloittaa..

Viime viikonloppuna kerkesimme käymään ihan kokonaan tämän beissin rajojen ulkopuolella :D Kävimme lauantain harrastamassa hieman kalliohyppelyä. Niin ja en tarkoita kalliolta kalliolle hyppelyä, vaan päämääränä on ainakin suurimmalta osin laskeutua mereen. Täällä emme ole vielä surffaamaan kerenneet kun ei finanssipolitiikka ja etenkin aika ole antanut myöten, niin tämä reissu kyllä päästi vähän höyryjä pihalla varmasti meiltä molemmilta :D Silla Evellä ilmeisesti kävi syke välillä yhtä korkealla kun minullakin. Ja muutaman kerran kuulin tuon niin tutun lauseen: " Ethän sitten satuta itseäsi?" Mutta täytyy näin jälkiviisaana taas todeta, että hyvä kun kuulin. Korkeutta kalliolla ei ollut kuin reilut 10 metriä, mutta kun mukana on kaveri, joka on hypännyt n.30 metristä niin ehkä parempi, että on Eve matkassa. Sillä välillä tuntui, että kyllä se yllytyshullu toisen tuntee, kun Justinin kanssa pohdittiin seuraavaa siirtoa :D Joten toistaiseksi tyydyin itse vain vanhoihin tuttuihin pyörähdyksiin.
Meillä menee kyllä muuten täällä aivan loistavasti. Ärsytän Eveä joka päivä vähemmän ja muutenkin toisen heikot kohdat muuttuu päivä päivältä rakkaimmiksi. Reilu kolme viikkoa täällä on enää jäljellä ennen kuin talvipakkaset taas Kiinassa odottavat. Odotettavissa on varmasti ikimuistoisia hetkiä.. Junamatkat mittakaavassa Lahti-Palermo (Italia), yksi maailman suurimmista jääfestivaaleista, Kävelyä kiinan muurilla, elämää 30 miljoonan ihmisen keskellä ja eikä unohdeta jo etukäteen ikimuistoista ensimmäistä hääpäiväämme, johon on enää vajaa kaksi kuukautta. Ja mikäs siinä nyt niin mielenkiintoista voi olla niin mitä ilmeisemmin vietämme tuon historian päivän lentokoneessa :D näihin kuviin, näihin tunnelmiin!! Kertokaa ihmiset mitä teille kuuluu??