Viikko toisensa jälkeen..

Taas sitä istutaan laungemme lattialla ja pohditaan mitä te siellä kotosuomessa haluaisitte tietää..? Olette kuinka paljon tietoisia tai halukkaita kuulemaan päivittäisistä askareistamme vai haluatteko tietää suurempia kokonaisuuksia. Jaa, no sitten kerronkin teille hieman seuraavaa.. Näppäränä nuorena miehenä kaivon kameramme laukusta ja räpsäisin muutaman kuvan.. muutaman siksi että hiukset olivat ensimmäisissä niin huonosti että huh!! Mutta tältä siis näytämme Australian auringon alla kuvanottohetkellä. Mikään ei siis ole kuluvien kuukausien aikana suuremmmin muuttunut, hiukset tuolla oranssipaitaisella on ehkä kuulemani mukaan hieman päässeet kasvamaan mutta sehän on täysin normaalia maitoa juovalle nuorukaisella.

Tosiaankin viikko toisensa jälkeen täällä edetään hurjalla vauhdilla. Muutama kuukausi täällä on nyt oltu opettelemassa uuden kodin tavoille. Ja Soluelämän salat ja niksit käyvät jo käden käänteessä. Ja tämä suuri perhe johon kuuluu n. 300 veljeä tai siskoa alkaa jo tuntua siltä, että ikävähän näitä ihmisiä sitten joskus tulevaisuudessa tulee. Kaikki ihmiset alkavat jo olla nimeltä tuttuja ja suurimman osan kanssa on käynyt läpi elämän syviä kysymyksiä tai kiivaita painituokioita. Joista jälkimmäiset muistaa kyllä kauemmin jos kyseinen ystävä hyvä on hieman allekirjoittanutta kookkaampi.. (voiko olla? :D) Kiitollinen vain joutuu olemaan, sillä kyllä tämä kultuurien kirjo saa pienen sipuran hurjan tuntemaan itsensä joskus hyvin pieneksi tässä maailmassa. Niin, että Kiitos!!

Ja jos joku väittää, että aasin sillat ovat aasiakin kapeammat niin pyh!!? Olimme lauantaina keräämässä rahaa vanhan liiton autopesun voimin. Keräsimme kimpsumme ja kampsumme lauantai aamuna kello yhdeksän aikaan ja suuntasimme huoltoasemalle muutaman kymmenen kilometrin päähän. Ennen kuin olimme saaneet edes kyltin kantajien tienvarteen, ensimmäinen autoilija oli jo jonossa. Siitä se sitten lähti. Pesimme autoja pilkkahintaan siihen nähden kuinka hyvännäköinen joukko meitä siellä tein varressa oikein seisoskeli. Lähtöhinta oli 5AUD (n.3 euroa) tai jos ihmiset halusivat lahjoittaa enemmän, emme tietenkään panneet vastaan. Johtuneeko siitä, että australiassa ihmiset antavat tippiä vai mistä mutta harva ihminen tyytyi 5 dollarin hintaan. Itse veikkaan että ihmiset olivat vain hyvinkin tyytyväisiä ja mielissään nähdessän hyvää vesisotaa keskellä kaupunkia. Tarjosimme hyvää viihdettä siis koko rahan edestä. Työskentely tuotti neljässä tunnissa ihan kiitettävästi, kolmelta eri huoltoasemalta tuli yhteensä n. 1000 Dollaria. Jos kerta vesisodasta maksetaan niin allekirjoittanut on ainakin mukana aina kun tilaisuus vain tulee.


Tämmöistä täällä tällä hetkellä. Koulussamme alkaa opiskejujakson osalta viikko, joka on jo neljänneksi viimeinen. Neljä viikkoa siis vielä jäljellä ennen kuin Kiina kutsuu. Ajattelin vielä muistaa teitä niinkin ihanalla asialla kuin kuvalla jos toisellakin.. Ja viimeiseksi laitan vielä ennen ja jälkeen kuvista sen jälkimmäisen. Palaamisiin!!

G'DAY EVERYBODY!

Welle on ollut meidän "blogivastaava", mutta ajattelin nyt kirjottaa mun näkökulmasta.;) "It's a beautiful day!" Se mikä mulle on jäännyt päällimmäisenä mieleen viime viikkojen opetuksesta. Joka päivä on ainutlaatunen! Me niin usein eletään menneessä, "voi kun olisin vielä sen ikänen, tai voi kun saisin elää sen päivän uudestaan ym." tai vastakohtana " kunpa olisin jo suomessa ja näkisin kaikki läheiset tai sitten kun meillä on lapsia tai lastenlapsia kaikki on hyvin.." tiedätkö mitä tarkotan?!? Kun tarkotuksena on elää tässä päivässä. Jos elän koko ajan huomisessa en oo koskaan onnellinen. Me koitetaan kovasti opetella ajattelemaan niin, että joka päivä tulis elää täysillä -like no tomorrow!:)

Niille jotka ei vielä tiedä, niin me mennään Kiinaan lähetysjaksolla. Ollaan sielä n. 6 vk. Toimitaan mm. maanalaisten seurakuntien kanssa. Me ei saada sanoa kaupunkien nimiä, tai ihmisten nimiä jotka on siellä vakituisesti turvallisuus syistä. Mutta kuitenkin me ollaan menossa suuriin, miljoona kaupunkeihin ja matkustetaan junalla kaytännössä koko Kiinan halki. Saatiin just tietää, että todennäköisesti nähdään myös Kiinan muuri. Kiinalaisilla on niin kova tarve uskonnolle. Meidän tavote ois tavoittaa mahdollisimman monia kiinalaisia ja kertoa niille meidän Taivaan isästä. Odotetaan innolla tätä aikaa, koska täällä ollessa on itekkin oppinu niin paljon uutta, että on oikeen tarve päästä jakamaan sitä rakkautta mitä me on täällä koettu.:)

Meillä oli lauantaina täällä sellanen gaala ilta, missä palkittii ms. ja mr. YWAM ym... tossa on kuva sieltä illasta. Meillä oli punanen matto ym.. ;) Laitan tohon myös kuvan mun small groupista. Sen kanssa me aina hengaillaan tiistai iltasin. Tai ens tiistai on kyllä viimeinen tiistai small groupin kanssa ja sitten ruvetaan tapaamaan meidän kiinan ryhmän kanssa. Luomaan yhteishenkeä. Meidän Kiinan ryhmä koostuu meidän leaderista,Petra Hollannista ja sitte Kyle kanadasta, Tess Ruotsista, Thobi Saksasta, Travis Usasta, Simon Australiasta ja me. Aika kansainvälinen tiimi!:)

Nyt pitää ruveta lopettelemaan, ruoka kutsuu ja sen jälkeen lähetään skeitti puistoihin vähän hengailee nuorison kanssa! ;) Welle on ihan innoissaan aina skeittaamassa niiden kanssa. Mä yritän kovasti pysyä pystyssä skeittilaudan päällä, mutta onhan se nyt vaikeeta!;)

Adios kaverit!

Avar á luonto!!

Siitä pääsemmekin kätevästi aiheeseen josta lupasin mailissamme lähettää muutaman kuvan. Olimme viime viikonloppuna koko koulumme voimin telttailemassa puolentoista tunnin ajomatkan päässä kodistamme. Retkemme oli perjantaista sunnuntaihin ja tuona aikana kuulimme opetusta, taistelimme kärpäsiä vastaan ja pulikoimme kivassa pienessa lammikossa, jota joeksikin kuulemani mukaan kutsutaan.. Viikolla opetusta pitänyt Mark Parker Uudesta-Seelannista oli kanssamme, joten aivan ei lomailemaan joutunut, vaan etsimme totuutta myös siellä. Kärpäsistä sen verran että heikkohermoisemmilla palaa käämi alta aika yksikön.. silla paikalliset kärpäset ei myrkkyja karta saatikka sitten kämmenen iskuja. Jokaisen iskun jälkeen tuntuu, että niillä on aina vain suurempi polte päästä katsomaan mitä pääsi sisällä liikkuu.. ja kulkuyhteydethän sinne tiedetään: korva, silmä, nenä ja suu :D Muuten australian luonto on oikein rauhallinen ja rento.. (aika kelpo sanat kuvaamaan luontoa.. musta tulee isona viiniasiantuntija :D lupsakka, rapea ja oleppa kunnolla!!) Luontoon mennessämme ainoa asia taas, josta meitä muistutettiin, että jos et tiedä onko tielläsi oksa vai käärme niin parempi ettet koske ollenkaan. Varsinkin jos oksassa on keltaisia raitoja ja se puhuu!! Koska kyseiset oksat tunnetaan nimellä tiikerikäärme ja osuman saatuasi on kuulema kiire, kova kiire :D

Otimme metsässä mittaa toisistamme myös fyysisesti, vaikkei mitään kontaktia pitänyt ottaakkaan. Mutta australiassa kun jotain kisaillaan niin säännöt ovat aina full contact. On sitten kyse juoksukilpailusta, rugbystä, soccerista tai ultimatesta :D Olin joukkueemme jouksija. Matkaa oli ehkä hieman vajaa kilometri, mutta kun ilman lämmittelyjä lähdet täysillä tinttaamaan niin paha olohan siitä tulee. Juoksuosuus nyt meni vanhoilla piippitestin muistoilla, mutta välittömästi maaliin päästyä oli ongittava tomaatti suuresta ämpäristä.. niin ja käsiähän ei saanut käyttää :D viimeistään siinä vaiheessa toivoin että olisin kala ja omaisin kidukset sillä vaikka jano olikin niin ei se joki vesi niin puhdasta ja maukasta ollut! Lopputuloksena kisa päättyi joukkueemme osalta tappioon mutta kroppani sentään tunsi kisailleensa: Kaatusin jouksuosuudella kahdesti, seurauksena molemmat polvet auki, vasen pohje kokonaisuudessaan ruvella ja vasen pakara verillä :D mutta voitin !! :D Even tehtänvän oli etsiä pienen ihmisen kokoinen halko metsästä. Mutta kun kerta voitosta kilpaillaan niin silloin luonnonsuojelualueeltakin lähtevät puut juurineen. Eve oli partnerinsa kanssa kiinni toisissaan vyötäsiltä, joten turha sitä on lähteä merta edemmäs kalaan kun onhan metsä puita täynnä täälläkin. Ja varsinkin kun eteneminen oli totuttua hitaampaa.

Ensi lauantaina on sitten aivan vallan vapaapäivä. Mutta ainakin itse tiedän miten sen aion käyttää. Koska viikottaiset kotitehtävät pitää normaaliin tapaan palauttaa sunnuntaina. Ja ensiviikonlopuksi pitää olla toisesta kirjasta kirjaraportti valmiina. Ja vaikka englanti alkaakin jotenkin sujua, niin ottaa se lukeminen aina kuitenkin oman aikansa. Mutta jos se aurinko paistaa niin voihan noita kaikkia tehdä rannallakin.. voihan? No todellakin.. tai sitten tehdään yötämyöten :D eli "vapaa"päivä ja partyt pystyyn..

Niin ja Kiinan kielen opiskelu on jo hyvällä mallilla. Repertuaariin kuuluu jo nihaumat ja muut päivittäiset smalltalkit hau hau yms. yms. (ja legenda valmentajahan joskus muinoin vain korotti ääntään ja toisti, että: "Rippi rippi, niinhän mä sanoin!!" kysykää Konstalta, jos ei heti kolahtanut :D)

Pahoittelen ettei kuvia ei ole enempää, mutta täällä päässä internet yhteys on tällähetkellä jumissa niin kone ei jaksa ladata enempää.. antakaa anteeksi!! Eli ehkä sitten taas lisää ensi kerralla, sillä päivällinen kysyy meitä yhtä paljon kun me kysytään kuulumisia sieltä päin maailmaa!!!

Uudeksi vuodeksi ulkomaille!

No niin.. saimme vihdoin viime torstaina tietää vaihtoehdot ulkomaan jaksollemme! Even kanssa olimme kyllä jo melko varmoja muutama viikko sitten minne meidän tiemme opiskelujakson jälkeen johtaa.. ja käsitys sen kun vain vahvistui kun kuulimme että kyseinen maa on viiden vaihtoehdon joukossa!! Vaihtoehtoina: Intia/Nepal, Indonesia, Afganistan, Kiina ja Fiji... mielenkiintoisia maita eikö?? Tänään piti koulun johtajalle jättää tieto siitä minne on suuntaamassa, jotta hän sitten voi tehdä lopulliset päätökset loppuviikkoon mennessä. Intia/Nepal koostuu 20 henkilöstä, Afganistan neljästä ja loput yhdeksästä opiskelijasta. Tosiaan.. olemme Even kanssa kokeneet että paikkamme on biljoonien samannäköisten pienten ihmisten joukossa Kiinassa. Kiina, tuo tosiaankin ihan levottoman monen asukkaan maa jonne vielä lähetetään lisää ihmisiä sekoittamaan 1.3 biljoonan paikallisen pakkaa.. miettikää nyt: 1.3 biljoonaa!!! lähteekö vähän käsistä :D ja kaupungissa jonne aluksi olisimme menossa asuu vain 120 miljoonaa ihmistä jotka kuulema ymmärtävät yhtä paljon englantia kuin allekirjoittanut Ozia :D ja se ei ole paljon se! Toisaalta toivoisin että olisimme kirjoittaneet lappuun jotain aivan muuta, sillä kuulin että Kiinassa tuohon aikaan saattaa hyvinkin olla -20 astetta pakkasta :D ja vaikka kuinka rinkkoja kaivaa niin sieltä ei löydy kuin sortseja sortsejen perään.. että ehkä se Fiji olisi sittenkin ollut aika kova sana!! Mutta meidän onneksemme ulkomaanjaksomme ei kestä kuin 2 kuukautta alkuperäisen 3 sijaan. Että kai sitä aina pari kuukautta sortseilla selviää :D Viimeisen kuukauden vietämme tosiaan tämän hetkisessä kotikaupungissamme. Täällä on maaliskuussa valtavan kokoinen kristillinen tapahtuma Impact World Tour (www.impactworldtour.com). Olemme siinä mukana avustamassa. Kierrämme alustavien tietojen mukaan kouluilla esittelemässä tapahtumaa ja avustamme stadioneiden pystytyksissä. Itse olisin kyllä viettänyt ulkomailla täydet kolme kuukautta, sillä onhan tämä paikka jo periaatteessa: been there done that!! uutta maata koukkuun..

Viikon päästä olemme siis taas viisaampia tulevaisuutemme suhteen, ainoa asia mikä on aivan varma on se että hiukset ne vaan kasvaa ja kasvaa jos niitä ei leikkaa :D